Aasien seikkailut neuvostojen maassa - osa II

Aasit ovat saaneet nautiskella täysin siemauksin Moskovasta, hulppeasta asumuksestamme, Inkan mainiosta seurasta ja etenkin kaikenlaisista erinomaisista ruoista ja juomista. Mutta ihan ensiksi kuitenkin kaikkein tärkein: Vihdoin näimme Lenin-sedän! Ja sitä kohtaamista kyllä kannatti odottaa, ihan niin hämmentävää kokemusta aasit eivät osanneet odottaa. Sotilaiden (erittäin monen) ohjaamana, oudon punaisen valon valaistessa johtajan kasvoja kävelimme silmiä räpytellen hämärässä lasiarkun ohitse. Koko tilanne kesti ehkä kaksi minuuttia, mutta niistä kahdesta minuutista voisin kirjoittaa vaikka kokonaisen kirjan. Kuvia sisältä ei luonnollisestikaan saanut ottaa, mutta muita Lenin-aiheisia kuvia olemme ottaneet senkin edestä. 

 

Onneksi aasilla oli toinen aasi mukana, joka ehkä hieman vakaammin käveli mausoleumista ulos tukien värisevämpää aasia ja kykeni tekemään pikaisen debriefingin, jotta loput haudat pystyttiin Kremlin muurista katsomaan läpi. Kuitenkaan aasi ei kyennyt tavaamaan kyrillisia kirjaimia tarpeeksi nopeasti hautalaatoista ja löytämään ainoan suomalaisen eli Otto Wille Kuusisen hautaa, mutta hänkin levätköön rauhassa johtajansa läheisyydessä.

Leninhuuruista toipumiseen olemme käyttäneet aikaa ihastellen kaikkea muuta suuren ja mahtavan Neuvostoliiton ja äiti-Venäjän saavutusten kuvauksia kaikenlaisen taiteen eri muodoissa. Moskovan metro, jonka rakentamisen itse Stalin aloitti 1930-luvulla, tyydytti kyllä myös ainaista Lenin-nälkää. Metroa käyttää päivittäin yhtä paljon ihmisiä kuin Lontoossa ja New Yorkissa yhteensä, mutta päiväsaikaan suuria ruuhkia ei juurikaan ollut. Asemien taideantia sai ihailla rauhassa ilman tallatuksi tulemisen vaaraa. 

Stalinin pää korvattu kivoilla kyyhkysillä, Novoslobodskaya

Komsomolskaya

 

Komsomolskaya

Onnellisia ukrainalaisia, Kievskaya

Oma suosikkiasemani on jugend-tyylinen Novoslobodskayan asema, jossa on koristeellisia lasi-ikkunoita ja iso maailmanrauha-aiheinen mosaiikkiseinä, johon myöhemmin lisättiin kaksi kyyhkystä korvaamaan Stalinin muotokuva. Vaikuttavaa oli myös kulkea Park Pobedy -aseman maailman pisimpiä liukuportaita ja ihailla Kievskayan idyllisiä kuvauksia Ukrainan ahkerista ihmisitä, joiden elämästä sirppi ja vasara tekivät vielä onnellisempaa.

Voiton puisto

Vakuuttuneina aasit poistuivat myös Park Pobedy- puistosta (Voiton puisto), joka on rakennettu Suuren isänmaallisen sodan (2. maailmansota) muistolle. Monumentteja isossa puistossa oli vakuuttava määrä ja muutamia tärkeimpiä Venäjän nykysankareitakin oli muistettu. Eli Putinia ja Sochin olympialaisten mitalisteja.  

Novodevichyn hautausmaalta

Perjantaina ihastelimme lisää Venäjän sankareita Novodevichyn  hautausmaalla, jonne on haudattu Venäjän silmäätekeviä poliitikkoja ja kulttuurivaikuttajia Gogolista Jeltsiniin. Hautausmaan yhteydessä on edelleen toiminnassa oleva luostarialue, joka ennen tarjosi aatelisnaisille eläköitymispaikan. Jostain kumman syystä ohitimme samalla reissulla myös jalkapallostadionin, jossa kuulemma joskus vuonna 2018 järjestetään jotain jalkapallofaneille merkityksellistä. Ovelampi aasi (vain tällä kertaa) sai toisen aasin sanomaan ääneen jotain, mikä ehkä tietää paluuta Moskovaan viimeistään tuolloin.

Novodevichyn kirkosta

Viikonloppuna pääsimme Inkan opastuksella tutustumaan hipsterimpään Moskovaan, kokeilemaan mm. pizzaa jäätelöllä, maistelemaan oikeiden miesten drinkkiä, palaamaan rakkaaksi tulleeseen georgialaisen ruoan pariin, hurjastelemaan Inkan kyydissä kahdeksankaistaisilla Moskovan teillä, kuuntelemaan Stalinin kuolemasta kuolinpaikan läheisyydessä (kiitos Inka kaikista muistakin tiedoista pitkin viikkoa) ja vielä saunomaan kunnon suomalaisessa saunassa!

Kiitos Inka, kiitos Moskova, kiitos Lenin-setä! Dasvidanya Venäjä! Etiopia (jaiiiks), täältä me tulemme!

-Riikka

Inka, Land Rover, jäätävä taskuparkki sekä Moskovan valtionyliopisto

Jäätelöä pizzan päällä. Jatkoon.

Silmäpeliä

Kynnet kuin paikallisilla.

Uutta ja vanhaa Moskovaa