Bahir Dar ja Gonder

Bahir Dar

Viime postauksen jälkeen aasit ovat edenneet jo hyvän matkaa kohti pohjoisempaa Etiopiaa. Jätimme viime torstaina Addiksen taaksemme ja suuntasimme kohti Bahir Daria Tana-järven rannalle. Matkustimme bussilla noin yhdeksän tunnin matkan Etiopian Rivieraksi kutsuttuun kaupunkiin ja pääsimme kokemaan ensimmäisen etiopialaisen bussimatkamme.

Meidän piti saapua ”lähtöselvitykseen” puoli viiden aikaan aukiolle, josta bussien oli määrä lähteä. Pikkuhiljaa paikalle alkoi kerääntyä matkustajia nyssyköineen, erilaisia kaupustelijoita ja itse busseja. Kaaos oli aikamoinen ja lopulta viiden jälkeen aasien kovan kyselyrumban jälkeen oikea bussi saapui paikalle. Bussi oli oikein mainio, etuosassa meille ilmaistiinkin se tekstillä German Technology, Chinese Price. Auringon noustua aasit pääsivät ihmettelemään maaseudun elämää ja maisemia, jotka vilahtelivat mukavaan tahtiin bussin körötellessä välillä tasaisempaa ja välillä kuoppaisempaa tietä pitkin. Matkaa myös sulostutti etiopialaiset saippuaoopperat, joihin toinen aaseista jäi heti koukkuun. Juonesta ei välttämättä ihan käsittänyt kaikkia koukeroita, mutta prinssi taisi lopussa aina saada prinsessansa. 

Kebran Gabriel

Bahir Dar osoittautui isoksi kaupungiksi. Jonkun tiedon mukaan kaupungissa asuu ainakin puoli miljoonaa ihmistä ja ilmeisesti lähes jokaisella näistä puolesta miljoonasta on joku kaveri, setä, veli tai bisneskumppani, jolla on vene, jolla pääsee järven ympäristössä oleviin vanhoihin kirkkoihin ja luostareihin. Niihin aasitkin halusivat päästä tutustumaan, ovathan vanhimmat luostarirakennukset ja kirkot 1200-luvulta. Neuvotteluprosessi venepaikan saamiseksi oli lopulta kohtalaisen kivuton ja seuraavana päivänä aasit suuntasivat viiteen eri paikkaan muiden turistien kanssa. Etenkin viimeiset kaksi luostarikohdetta, Azuwa Maryam ja Ura Kidane Meret saivat aasit euforiseen tilaan. Vanhat kirkot antoivat ensimmäisen todellisen kosketuksen vanhaan kirkkotaiteeseen ja aasit ovat aivan myytyjä.

Bahir Dar tarjosi myös ensimmäisen kosketuksen virtahepoihin! Aasit löysivät muutaman kelluskelijan kävellessään paikallisen Red terror- museon ja muistomerkin luo kaupungin ulkopuolelle. Siellä ne hipot kelluskelivat kaikessa rauhassa nauttien Sinisen Niilin alkumetreistä. Kaupunki jää myös aasien mieleen tähän asti parhaan etiopialaisen ruoka-annoksen ansiosta. Järven rannalla on paikallisten suosima ravintola-alue, jossa ihmiset nauttivat elämästä järven tarjotessa viilentäviä tuulenpuuskia päivän paahteen lomassa. Aasit nauttivat vilvoittavan tuulen lisäksi aivan parasta kalaruokaa. Chilipainotteinen annos suli suuhun injeran (etiopialaisen ruoan perusta, hapan lätty, jonka avulla ruoka dipataan suuhun) tasapainottaessa pahinta maustepotkua.

Sunnuntaina aasit kokeilivat vuorostaan minibussia ja suuntasivat eteenpäin pohjoiseen Gonderiin, Tana-järven toiselle puolelle. Pitempijalkainen aasi taipui uskomattoman pieneen tilaan bussin takaosassa. Tavalliset bussithan lähtevät liikkeelle, kun ne todella ovat ääriään myöten täynnä, mutta onneksi matka oli suhteellisen lyhyt (noin neljä tuntia) ja suurimmat kivut jäänevät tulevaisuuteen vielä. 

Keisarin ja keisarinnan istuimilla

Gonder on tunnettu linnoistaan, joita aluetta hallinneet kuninkaat rakensivat 1600- ja 1700-luvuilla. Löytyihän yhdestä linnan osasta myös sauna, jonka Iyasu ensimmäinen rakennutti parantamaan halvaantumisen oireita, ihosairauksia ja ties mitä kaikkea, opas selitti innoissaan. Aasit nyökkäilivät hieman myhäilevän tietäväisinä. Tässä kaupungissa kaikilla asukkailla on taas jotain yhteyksiä Simienin vuorilla järjestettäviin vaelluksiin, jonne aasitkin yrittävät huomenna suunnata. Tähän koitokseen on ollut hyvä valmistautua käveleskellen linnanraunioilla, taapertaen veden voimalla ylä- ja alamäkiä ja vastaillen ”helou helou” lapsien tervehdyksiin (pisin tauko tervehdysten välillä ehkä 5 min).

Etenkin toinen aaseista rentoutui erityisen paljon, kun sattumalta tupsahdimme paikalliseen jalkapallo-otteluun.  Etiopian liigan (ehkä, sillä kaiken netistä löytyvien sekavien lähteiden mukaan paikallisen Dashen Beer FC:n tulisi kohdata pääkaupungin ja koko maan mahtiseuroihin kuuluva Dedebit FC vasta kahden viikon kuluttua, mutta niin vain nämä joukkueet kentällä olivat) ottelu oli tempoltaan verkkaista koheltamista, mutta kokemuksena huikea. 

Mohamed, kameli ja paholainen

Erityismaininnan ansaitsee myös Debre Berhan Selassie-kirkko, joka kaupungin muista vanhoista kirkoista poiketen säästyi Sudanilaisten dervishien hävitettyä kaupunkia 1800-luvun lopulla. Legendan mukaan äkäinen ampiaisparvi ilmaantui tyhjästä ajaen kirkonhävittäjät tiehensä kun nämä olivat astumaisillaan porteista sisään. Näin kristityt saivat pitää kirkkonsa ja toisaalta islaminuskoiset valloittajat välttyivät näkemästä kirkon upeiden seinämaalausten joukossa olevaa kuvaa profeettaa Mohamedista, joka ratsastaa kamelilla seuraten tanssivaa paholaista. Aasit ovat sitä mieltä, että tässä koettiin ns. win-win-tilanne, jonka hedelmänä kirkkoa maalauksineen kelpaa ihmetellä yhä tänäänkin.

Vuoret kutsuvat aaseja vaeltamaan. Palaamme taas asiaan, kun löydämme tiemme jälleen sivistyksen pariin! 

P.S. Gonderin internet-tilanne oli surkea, ja tämän blogitekstin kanssa on tapeltu tuntikausia. Aasit pahoittelevat, jos ulkoasu ei ole ihan viimeisen päälle. Etenkin kuvien asettelu oli tuskaista.

Hei hei, Gonder!

Azuwa Maryam - luostari, Tanajärvi

Etiopialaista perinteistä kirkkotaidetta verisimmillään...

...raamatullisimmillaan...

...ja oudoimmillaan. Azuwa Maryam.

Matkalla Bahir Darista Gonderiin

Etiopian ortodoksikirkon suurimman juhlan, Timkatin viettopaikalla. Juhlassa muistellaan Jeeuksen kastetta kylpemällä altaassa, joka oli nyt tyhjillään.

135 enkeliä Debre Berhan Selassien kirkon katossa.

Azuwa Maryam - luostari ulkopuolelta