Lähes kolme viikkoa on jo hurahtanut täällä Nyakaton
opistolla. Päivät sujahtavat verkkaisasti, mutta samaan aikaan sata lasissa ohitse.
Jokaisen päivän jälkeen on raukean hengästynyt olo, ja kaiken uuden ja
erilaisen kohtaamisesta on pää pyörällään. Opisto valmistautuu kahden viikon
pääsiäislomaan. Jokainen opiskelija odottaa kuumeisesti kotiin pääsyä perheen
ja sukulaisten luokse. Useimmilla on puoliso ja lapset kotona odottamassa.
Tänään olin valvomassa englannin koetta Ullan kanssa. Sain
viikko sitten hänet tänne harjoittelukaverikseni. Ulla on jo
aikamoinen Tansanian konkari ja hänen seurassaan ei ole kyllä aika käynyt pitkäksi.
 |
Opiskelijat keskittyvät englannin kokeessa. |
Päätehtävämme on nyt ollut auttaa teologiopiskelijoita
lopputöiden kirjoittamisessa. Tietokoneiden käyttäminen aiheuttaa monelle
suurta päänvaivaa. Nuoremmat opiskelijat tuntuvat näpyttelevän jo varmemmin
kirjoitelmiaan, mutta monen kanssa opetellaan vielä isojen kirjaimien
kirjoittamista ja muistitikulle tallentamista. Kirjoitelmat kuitenkin saavat
joka päivä pituutta ja sisältöä ja toukokuussa täällä on varmasti 11 erilaista
lopputyötä valmiina. Aiheita on laidasta laitaan, mm. perhe-ja
avioliittoneuvonnasta, lapsiin kohdistuvasta väkivallasta ja
evankeliointityöstä.
 |
Kohtaaminen kadulla. |
Viime viikolla lähdin evankelistaluokan mukana kaupungille
suorittamaan diakoniaoppiaineeseen liittyvää käytännön harjoitusta. Riitta-ope
oli jakanut opiskelijat pienempiin ryhmiin ja jokaisen ryhmän oli tarkoitus havainnoida
kaupungilla erilaisia diakoniaan liittyviä aiheita. Ryhmän, johon liityin, piti
havainnoida kaupungin kaduilla näkyviä kerjäläisiä. Heti daladalasta
(minibussi) päästyämme ulos opiskelijat paikansivat ensimmäiset kerjäläiset.
Rohkeasti ja ennakkoluulottomasti osa alkoi heti tervehtiä ja kysellä ensimmäisten
ihmisten elämäntarinoita. Osa kirjoitteli sivussa muistiinpanoja ja minulle
käännettiin englanniksi keskustelua. Kohtaamisia jatkui lähes kaksi tuntia ja
siinä ajassa kuulimme esimerkiksi, miten vanhempi leskirouva selviää päivästä
toiseen kadulla, kun mies on kuollut ja ainoa poika on vankilassa. Ketään ei
ole huolehtimassa kotikylässä. Kuulimme myös, miten halvaantunut mies matkustaa
kaupunkiin rahan toivossa päivästä toiseen, kun ei saa töitä mistään.
Katupoikiakin tapasimme kymmenittäin. Jälkeenpäin mietimme pitkään, kenen rooli
on auttaa näitä ihmisiä, tarvitsevatko he todella apua ja mikä
opiskelijoiden rooli tulevina kirkon työntekijöinä voisi
olla tulevaisuudessa. Vaikka moni opiskelija itsekin tulee erittäin vaatimattomista oloista, kaduilla tapaamat ihmiset pysäyttivät monet miettimään todella myös omaa asemaa.
 |
Opiskelijat lähdössä kaupunkiin suorittamaan tehtävää. |

Toisenlaisiin tunnelmiin siirryimme Riitan kanssa seuraavana
päivänä, kun saimme kunnianarvoisan kutsun tulla englannin tunnille arvioimaan
englannin suullista koetta. Opiskelijat olivat valmistaneet kahdessa eri
ryhmässä hartaushetket, ja koko tuntia johti the Master of the Ceremony, yksi parhaiten
englantia puhuvista opiskelijoista. Onneksi sain istua kokeneen konkarin
vieressä, muuten juhlallinen meno ja vieraiden jatkuva huomiointi olisi pistänyt
sormen todella suuhun. Jokainen lause aloitettiin nimittäin puhuttelemalla
Riittaa tittelillä the Honorable Guest of Honor ja sen jälkeen minua, the
Honorable Invited Guest. Esittelypuheita, kiitospuheita, arvioita, vielä kiitoksia
ja kiitoksen kiitoksia puhuttiin ristiin rastiin. Pönöttävä meno rikkoontui
onneksi, kun jännityksestä jäykät opiskelijat pääsivät laulamaan. Silloin koko
luokka vapautui jopa tanssimaan.
Kunnianarvoisina
vieraina lupasimme vielä palata tunnille ja opettaa lisää englanninkielisiä
ylistyslauluja.
Itsekin odotan jo kovasti pääsiäistä! Pääsen viettämään kärsimysviikkoa Morogorossa, mutta ensin otan huomenna suunnan kohti Kilimanjaroa ja
parempaa puoliskoani!
Ihanaa pääsiäisen aikaa!
-Riikka
 |
Iltapalaa koulun läheltä. |
 |
Lounaaksi hedelmiä ja inkiväärijuomaa. |
 |
Vapaa-ajan viettoa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti