Pääsiäistä kohti

Lähes kolme viikkoa on jo hurahtanut täällä Nyakaton opistolla. Päivät sujahtavat verkkaisasti, mutta samaan aikaan sata lasissa ohitse. Jokaisen päivän jälkeen on raukean hengästynyt olo, ja kaiken uuden ja erilaisen kohtaamisesta on pää pyörällään. Opisto valmistautuu kahden viikon pääsiäislomaan. Jokainen opiskelija odottaa kuumeisesti kotiin pääsyä perheen ja sukulaisten luokse. Useimmilla on puoliso ja lapset kotona odottamassa. 

Tänään olin valvomassa englannin koetta Ullan kanssa. Sain viikko sitten hänet tänne harjoittelukaverikseni. Ulla on jo aikamoinen Tansanian konkari ja hänen seurassaan ei ole kyllä aika käynyt pitkäksi.

Opiskelijat keskittyvät englannin kokeessa.

Päätehtävämme on nyt ollut auttaa teologiopiskelijoita lopputöiden kirjoittamisessa. Tietokoneiden käyttäminen aiheuttaa monelle suurta päänvaivaa. Nuoremmat opiskelijat tuntuvat näpyttelevän jo varmemmin kirjoitelmiaan, mutta monen kanssa opetellaan vielä isojen kirjaimien kirjoittamista ja muistitikulle tallentamista. Kirjoitelmat kuitenkin saavat joka päivä pituutta ja sisältöä ja toukokuussa täällä on varmasti 11 erilaista lopputyötä valmiina. Aiheita on laidasta laitaan, mm. perhe-ja avioliittoneuvonnasta, lapsiin kohdistuvasta väkivallasta ja evankeliointityöstä.

Kohtaaminen kadulla.

Viime viikolla lähdin evankelistaluokan mukana kaupungille suorittamaan diakoniaoppiaineeseen liittyvää käytännön harjoitusta. Riitta-ope oli jakanut opiskelijat pienempiin ryhmiin ja jokaisen ryhmän oli tarkoitus havainnoida kaupungilla erilaisia diakoniaan liittyviä aiheita. Ryhmän, johon liityin, piti havainnoida kaupungin kaduilla näkyviä kerjäläisiä. Heti daladalasta (minibussi) päästyämme ulos opiskelijat paikansivat ensimmäiset kerjäläiset. Rohkeasti ja ennakkoluulottomasti osa alkoi heti tervehtiä ja kysellä ensimmäisten ihmisten elämäntarinoita. Osa kirjoitteli sivussa muistiinpanoja ja minulle käännettiin englanniksi keskustelua. Kohtaamisia jatkui lähes kaksi tuntia ja siinä ajassa kuulimme esimerkiksi, miten vanhempi leskirouva selviää päivästä toiseen kadulla, kun mies on kuollut ja ainoa poika on vankilassa. Ketään ei ole huolehtimassa kotikylässä. Kuulimme myös, miten halvaantunut mies matkustaa kaupunkiin rahan toivossa päivästä toiseen, kun ei saa töitä mistään. Katupoikiakin tapasimme kymmenittäin. Jälkeenpäin mietimme pitkään, kenen rooli on auttaa näitä ihmisiä, tarvitsevatko he todella apua ja mikä  opiskelijoiden rooli tulevina kirkon työntekijöinä voisi olla tulevaisuudessa. Vaikka moni opiskelija itsekin tulee erittäin vaatimattomista oloista, kaduilla tapaamat ihmiset pysäyttivät monet miettimään todella myös omaa asemaa.

Opiskelijat lähdössä kaupunkiin suorittamaan tehtävää.

Toisenlaisiin tunnelmiin siirryimme Riitan kanssa seuraavana päivänä, kun saimme kunnianarvoisan kutsun tulla englannin tunnille arvioimaan englannin suullista koetta. Opiskelijat olivat valmistaneet kahdessa eri ryhmässä hartaushetket, ja koko tuntia johti the Master of the Ceremony, yksi parhaiten englantia puhuvista opiskelijoista. Onneksi sain istua kokeneen konkarin vieressä, muuten juhlallinen meno ja vieraiden jatkuva huomiointi olisi pistänyt sormen todella suuhun. Jokainen lause aloitettiin nimittäin puhuttelemalla Riittaa tittelillä the Honorable Guest of Honor ja sen jälkeen minua, the Honorable Invited Guest. Esittelypuheita, kiitospuheita, arvioita, vielä kiitoksia ja kiitoksen kiitoksia puhuttiin ristiin rastiin. Pönöttävä meno rikkoontui onneksi, kun jännityksestä jäykät opiskelijat pääsivät laulamaan. Silloin koko luokka vapautui jopa tanssimaan.  Kunnianarvoisina vieraina lupasimme vielä palata tunnille ja opettaa lisää englanninkielisiä ylistyslauluja. 

Itsekin odotan jo kovasti pääsiäistä! Pääsen viettämään kärsimysviikkoa Morogorossa, mutta ensin otan huomenna suunnan kohti Kilimanjaroa ja parempaa puoliskoani!
Ihanaa pääsiäisen aikaa!

-Riikka

Iltapalaa koulun läheltä.

Lounaaksi hedelmiä ja inkiväärijuomaa.

Vapaa-ajan viettoa.